Michelle Paverin mystinen Suden veli

Luin Michelle Paverin kirjoittaman Suden veli- kirjan, joka kuuluu Muinainen pimeys kirjasarjaan. Kiinnostuin kirjasta tutkiessani blogia, johon oli kirjoitettu arvosteluja eri kirjoista. Kirja sai hyvän arvostelun kyseisessä blogissa sekä vaikutti kiinnostavalta , koska se kertoo historiallisesta ajasta sekä sen takia, että se on fantasiakirja. 

Suden veli- kirja kertoo Torak nimisestä 12-vuotiaasta pojasta, joka elää esihistoriallisella aikakaudella, kaukana muinaisuudessa. Torak menettää isänsä traagisesti ja paljastuu vanhan ennustuksen Kuuntelijaksi, jonka oli määrä pelastaa koko Metsä riivatun karhun kynsistä. Oppaakseen Torak saa suden pennun, josta tulee hänen paras ystävänsä.

Kirja ylitti odotukseni. Toiminta alkoi heti kirjan alussa, eikä jättänyt kylmäksi. Alun jälkeen juonen tempo hidastui, koska ympäristöä ja tapahtumia kuvailtiin hyvin tarkasti. Mielestäni kirja sisältää hyvin kuvailua, joka auttaa hahmottamaan kirjan tapahtumia. Kuvailun lisäksi kerronta oli luontevaa ja tapahtumia riitti. Monesti yhden luvun luettuani en malttanut lopettaa, vaan oli pakko jatkaa eteenpäin. Pidin valtavasti siitä, kuinka kirja oli toteutettu niin, että sen olisi voinut kuvitella tapahtuneen todellisuudessa kauan aikaa sitten. 

Magia ja taikuus ovat kirjassa tärkeä osa ihmisten elämää. Ihmiset uskovat, että kuollessaan heidän kolme sieluaan: nimisielu, klaanisielu ja Nanuakin maailmansielu erkanevat toisistaan, elleivät he ennen kuolemaansa maalaa kantapäihinsä, sydämen yläpuolelle sekä otsalleen ympyröitä. Ilman näitä, sielut harhailevat erillään, eivätkä saa milloinkaan rauhaa. Magiaa esiintyy myös heimojen tietäjien taioissa. He saattavat tehdä erilaisia "lumouksia" sekä toimia yhdessä luonnon kanssa. 

Kirjassa ei täysin selviä, kuka on alkuperäinen "paha". Konkreettisena pahana kirjassa toimii riivattu karhu, joka vahvistuu aina tappaessaan jonkin elävän olennon. Karhu on kuitenkin vain todellisen pahan lähettämä "tuhoaja", joka levittää pelkoa ja epävarmuutta tulevasta. Karhu on kuvattu lähes voittamattomana ja täysin epäinhimmillisenä olentona. Pahan vastavoimana toimivat kaikki heimot, mutta etenkin nuori Torak. Heimot on kuvattu sopuisiksi sekä neuvottelemalla asioita ratkaiseviksi. Torak sättii paljon itseään huolimattomuudestaan, mutta on kuvattu kuitenkin erittäin nokkelaksi selviytyjäksi.

Kirjassa yhteiskunta- sanan voisi korvata heimolla. Muinaisuus, jota kirjassa kuvataan, koostuu kymmenien heimojen muodostamasta maailmasta.  Heimojen välit toisiinsa ovat riippuen heimoista hieman erilaiset, mutta pääosin ne tulevat hyvin toimeen. Jokaisella heimolla on johtajansa sekä tietäjänsä, jotka toimivat heimon johtohahmoina. Asioista päätetään kuitenkin yhdessä koko heimon kanssa ja jokaisella on oikeus osoittaa oma mielipiteensä. Heimot saattoivat myös liikkua koko voimallaan eikä kiveen hakattua asuinpaikkaa ollut, vaan leiri rakennettiin sinne, missä riistaa oli saatavilla. Mielestäni heimorakenteet eivät juurikaan muistuta Euroopan keskiaikaa, vaan enemmänkin paljon sitä aikaisempaa metsästys- ja keräilykulttuuria.