Dashiell Hammett pysäyttävä Lasiavain

Lasiavain oli ensimmäinen dekkari, jonka olen lukenut. Valitsin tämän kirjan, koska se vaikutti kiinnostavalta ja halusin nähdä millaisia dekkarit ovat. Lasiavain oli mielestäni hieman vaikealukuinen ja monimutkainen kirja, jonka takia kirja ei tehnyt minuun suurta vaikutusta. Hahmoja oli kirjassa paljon, ja välillä menin sekaisin kenestä kirjassa puhutaan. 

Senaattorin poika Taylor Henry löytyy juuri vaalien alla murhattuna kadulta. Pääepäilty on Paul Madvigian joka kuuluu senaattorin tärkeimpiin henkilöihin. Ned Beaumont on yksityisetsivä, joka tutkii tapahtunutta. Kirjassa pyssyt paukkuvat ja nyrkit heiluvat, sillä Ned haluaa saada ratkaisun murhaan. Vaikka kirja on keskittynyt murhaan, myös romantiikkaa löytyy kirjasta.

Kertoja antaa vihjeitä ja kertoo asiat siten, että lukija luulee tietävänsä murhaajan. Kun kirjan loppuakohden lukija luulee tietonsa varmaksi, kirjassa tulee käännekohta ja murhaaja onkin se ketä vähiten epäilee.

Kirjan henkilöiden yksityiselämään tai ajatuksiin ei päästä kirjan aikana kovinkaan paljoa. Mielikuva henkilöistä täytyy luoda itse, heidän puheidensa ja tekojensa kautta. Vaikka hahmoista ei kerrota kovinkaan paljoa, niin siinä tulee vahvasti esille hahmojen käynti kapakoissa ja heidän kerrotaan pelaavan uhkapelejä. 

 Senaattorin pojan murha tapahtuu aivan kirjan alussa. Se oli mielestäni plussaa, sillä kirjassa alkoi heti tapahtua, mikä säilytti kiinnostuksen kirjaa lukiessa. 

Poliisipäällikkö Frederick antaa käskyn joukkopidätykseen kaikista epäillyistä ja on alussa mukana tutkimusessa. Muuten poliisit ovat enemmän tutkimusen häiriöitä ja Beaumont ratkaisee murhaa omien apureidensa kanssa.

Luulen, että kirja ei vaikuta lukijan oikeustajuun. Itse ajattelen, että kaikki ymmärtävät murhan olevan aina hyväksymätön teko, vaikka syynä olisi mikä tahansa asia.