Agatha Christien karmaiseva teos Eikä yksikään pelastunut

Luin Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut -kirjan, joka on ennen tunnettu nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa. Valitsin kyseisen kirjan koska olen pitänyt Agatha Christien kirjoista ja elokuvista ja eräs tuttuni suositteli tätä minulle. Kirja oli saanut paljon hyviä arvosteluja ja palautetta, mikä edesauttoi minua valitsemaan juuri tämän kirjan.

Kirjassa kymmenen toisilleen tuntematonta henkilöä kutsutaan suljetulle Neekerisaarelle illanviettoon.  Talon isäntä ei kuitenkaan saavu paikalle. Jokaisen vieraan huoneesta löytyy vanha lastenloru, joka onkin kirjan juonen pohja. 

Kävi kymmenen pientä sotilaspoikaa yhdessä pöytähän, vaan yksi ruokaan tukehtui on jäljellä yhdeksän.

Vietti yhdeksän pientä sotilaspoikaa illan niin rattoisan, vaan aamun tullen avaa silmänsä vain kahdeksan.

Lähti kahdeksan pientä sotilaspoikaa onneaan etsimään, yksi kun sille tielle jäi, joukko väheni seitsämään.

Ja seitsämän pientä sotilaspoikaa sytykkeitä vuoli, nyt kuusi on enää jäljellä, kun yksi heistä kuoli.

Sai kuusi pientä sotilaspoikaa palloksi pesän harmaan, vaan yhtä pisti mettinen, jäi jäljelle viisi varmaan.

Kun viisi pientä sotilaspoikaa oikeutta halaa, niin yksi silloin tuomittiin, vain neljä heistä palaa.

On neljä pientä sotilaspoikaa merelle lähtenyt, syö yhden ankka punainen, on kolme heitä nyt.

Käy kolme pientä sotilaspoikaa nyt eläintarhan teitä, kun yhden karhu kahmaisee, on kaksi enää heitä.

On kaksi pientä sotilaspoikaa rannalla vieretyksin, kun toisen kuumuus korventaa, on toinen ypöyksin.

Vaan yksi pieni sotilaspoika ei kestänyt  yksinään, hän meni, hirtti itsensä, ei jäljellä yhtäkään.

Ruokailuhuoneen pöydälle on asetettu kymmenen posliinista sotilaspoikaa, jotka yksitellen alkaa katoamaan ja aina silloin yksi vieraista kuolee. Merelle nousee myrsky ja vene ei pääse noutamaan heitä moneen päivään. Heidän on pakko yrittää itse ratkaista murhia, joita saarella on tapahtunut.

Ensimmäinen murha tapahtuu jo heti ensimmäisenä iltana saarella, ja pitkin kirjaa yksi kerrallaan vieraista kuolee. Murhaajaa yritetään epätoivoisesti etsiä, mutta kun ihmisiä kuolee eikä johtolankoja löydetä, alkaa väkisin epäillä jo yliluonnollisia asioita. Saarelle ei ole voinut päästä kukaan myrskyisän sään takia. Saarella tapahtuu kymmenen murhaa ja yhden heistä on oltava murhaaja.

Ensimmäisenä iltana saarella gramofoni laitetaan soimaan, mutta musiikin sijasta alkaa kuulua syytöksiä, joissa jokaista paikalla olevaa syytetään murhasta. Murhaajan motiivina esitetään nämä murhat, koska laki ei ollut näihin puuttunut. Kirjassa ehkä yritetään saada murhat kuulostamaan siltä, että ne olisivat olleet oikein, koska murhaaja perusteli ne hyvin juuri sillä, että ne ihmiset olivat itsekin murhanneet eivätkä olleet joutuneet siitä vastuuseen.  Minusta murha on aina väärin ja siksi tekoa on vaikea pitää hyväksyttävänä.

Kirja oli minusta todella jännittävä ja mukaansatempaava. Kirjan loppu oli yllättävä, enkä osaanut yhtään arvata ketä murhaaja oikeasti oli. Kertoja osasi todella johtaa harhaan.