Hufudstadsbladetin toimittajan Staffan Bruunin vuonna-1992 kirjoittama sekava poliittinen esikoisromaani Tuntematon tekijä.

Tein hätäisen ja harkitsemattoman kirjan valinnan. Otin väsyneenä Halikon kirjaston hyllyltä ensimmäisen dekkarin joka tuli vastaan eli varsinaista syytä kirjan valitsemiseen ei ole.
                     Kirja kertoo kokonaisuudessaan Suomen politiikasta Toimittajien näkökulmasta. Loviisan ydinvoimalan vuoto aiheuttaa paniikkia ja aktivistit kaappaavat toimittajan ja Suomen pääministeri Simo Evakon. Kirja kuvailee millaista olisi poliitikon elämä, korkeamman arvohenkilön elämä tai toimittajan elämä.
Kirjan päähenkilö toimittaja Burt Kobbat yrittää estää everstin ja armeijan järjestämän vallankaappauksen.
                     Mielestäni kirja oli sekava ja epätodenmukainen, en tiedä oliko kirjailijan tarkoitus  tehdä kirjasta fakta,- vai fiktiotyylinen, mutta minä sanon kuitenkin fiktio. Poliitikot, ministerit ja toimittajat lojuivat baareissa pitkin päivää ryyppäämässä ja rakastelivat puolisoidensa selkien takana. En pitänyt paljoa lukukokemuksesta joten antaisin arvosanaksi 1/5. Kirjassa ei tapahtunut ennen loppua mitään sen erikoisemmin jännittävää, mutta luulen, että kirja on tarkoitettu vanhemmalle ikäluokalle. Lopussa kuitenkin innostuin lukemaan, kun vallankaappaus onnistuttiin viimehetkellä estämään ja Suomi ei joutunut kriittiseen poikkeustilaan.
                     Teoksen ns. henkirikos tapahtuu noin 60-70 sivun kohdalla, kun Virolainen mafiamies Juk kahlamäe iskee toimittaja Jan Liikalan kuoliaaksi. Tarinassa yhtä poliisia puhuteltiin nimellä Venäläinen, joka selvitteli ja ratkaisi ministeri Evakon kaappausta (luontoaktivistien toimesta) ja Toimittaja Jani Liikalan murhaa. Venäläinen kuvailtiin asiallisena ja reiluna, mutta myös tiukkana ja kovana rikospoliisina. Venäläinen oli selvästi kirjan todenmukaisin henkilö.
                     Jos jotain yliluonnollista saa kirjasta irti niin ehkä ydinvuoto ja siitä ihmisille tiedotettu vaarattomuus. Oma mielipide ja sisäinen malli on, että poliitikot ja toimittajat eivät ole niin villejä.
                     Teos oli omasta mielestä niin sekava ettei se antanut ennen rikoksen ratkettua minkäänlaisia merkkejä motiiveista murhaan. Syynä siihen oli, että pääpaino tekstissä oli toimittajilla ja teos käsitteli samaan aikaan ydinonnettomuutta, kidnappausta, ydinaseiden ostoa, ydinjätteen myymistä ja vallankaappausta. Toimittajan murha jäi vähempään käsittelyyn.
                     En muista murhan tarkkoja motiiveja, mutta liittyen siihen, että Juk Kahlamäe oli vaarassa jäädä kiinni murhatun Jani Liikalan toimesta. Miltei koskaan ei voida pitää murhaa hyväksyttävänä, mutta Juk Kahlamäen toimeentulon ja elämän kannalta murha oli välttämätön.

 


Tuntematon tekijä

                  Aarni Saario 15C